Aina kun menen tallille, mietin, mitä sinä tänään haluaisit tehdä?
Minulla voi olla ajatuksia ja ideoita, mutta kysyn aina sinulta mitä sinä tänään haluaisit?

Sinun ei tarvitse tehdä sitä mitä minä haluaisin. Sinun ei tarvitse totella. Ystävyys on paljon enemmän kuin tottelemista. Se on toisen kuuntelua, vuoropuhelua, joka hetki.

En koskaan läpsi, lyö tai uhkaile sinua. En koskaan. Kuka nyt ystävälleen niin tekisi? Sen sijaan kuuntelen, kehun, kannustan ja kiitän.

Sinun ei tarvitse ansaita olemistasi, tai tehdä jotain sen vuoksi, että maksan sinusta rahaa joka kuukausi. Sinun ei tarvitse täyttää minun toiveitani, tai yrittää tehdä minua onnelliseksi. Jos minä ehdotan sinulle jotakin, sinun ei ole pakko koskaan suostua, jos et tahdo.

Se mitä sinulta pyydän, on, että kerrot ja näytät mitä mieltä asioista olet, ja mitä tunnet. Minun vastuullani on kuunnella. Minun vastuullani, on pitää sinusta huolta. Pitää huolta siitä, etten vie sinua tilanteisiin, mitkä olisivat sinulle tai meidän ystävyydelle liian haastavia. Tilanteisiin, joissa sinä tuntisit olosi epämukavaksi tai hyväksikäytetyksi.

Suurimman ilon ja onnen minulle tuottaa se, kun sinä puhut minulle. Kun sinun ei tarvitse suojella sisintäsi, vaan voit olla auki ja näkyä. Puhut minulle ilmeilläsi, olemuksellasi, tunteillasi. Kuulen ja tunnen sinut sydämessäni ja sinä tunnet minut. Ei ole mitään sen arvokkaampaa.

Se, että saan katsella sinua laitumella kun syöt ruohoa ja meidän välillä väreilevä yhteys hymyilee sydämissämme, siinä on kaikki. Ei ole sen arvokkaampaa. Kaikki mitä yhdessä teemme, on tästä yhteydestä käsin. Ja samalla sitä yhteyttä kokiessa mikään tekeminen ei ole enää kovin oleellista. Se yhteys on maailman luonnollisin tila, taajuus, jossa muut eläimet elävät. Tällä taajuudella ollessa, kuulee eläinten ja luonnon puheen ja vetää heitä puoleensa.

Oma minä väistyy, tilalla on sanaton yhteys, rauha ja harmonia.
❤️