6.6.2018

Olin kerhotilassa yötä, kun tallin juhlissa oli mennyt niin myöhään. Heräsin jo seitsemältä, join teetä järven rannassa ja kävin aamu-uinnilla. Aurinko paistoi, ja lähdin hakemaan Ronjaa laitumelta. Matkalla kohtasin Kerttu-vuohen ja Misu-kissan, ja vietettiin hetki yhdessä.

Hoidin Ronjan pihassa. Rapsuttelin ja Ronja nautti. Sitten matkaan, peltojen poikki kohti pukkisuota! Ronja kulki niin reippaasti ja iloisesti korvat hörössä. Pitkin ohjin pukkisuolla kysyin Ronjalta ”Ravataanko?” Ja Ronja siirtyi raviin. Metsästä pyrähti lentoon lintu, ja Ronja vähän säpsähti, ravi jatkui, ja hetkessä Ronja oli taas yhtä rento kuin aina. Hengityksestä käyntiin. Pitkällä suoralla metsän keskellä laukattiin, sydämet yhdessä, levitin käteni siiviksi. Pakahduin onnesta. Lintujen laulu, auringon lämpö, vain me kaksi koko maailmassa.

Takaisin tultaessa rekkoja meni tien yli ja odotettiin. Ronjaa pelotti ja se vähän säpsähteli, mutta pysyi kanssani kun pyysin. Tien yli kuljettuamme, pellolla ehdotin laukkaa. Ronja lähti iloiseen laukkaan ja teki muutaman ilopukin. ”Ronja!” Huudahdin nauraen. Laukattiin pellon yli, kunnes Ronja siirtyi ajatuksesta käyntiin. Pyysin Ronjaa pysähtymään ja tulin alas selästä. ”Kiitos rakas.” Riisuin Ronjalta riimun päästä, ja vapaana hän seurasi minua takaisin tallille.

Pihassa vuolin Ronjan kaviot, ja sitten lähdettiin uimaan! Puin rannassa räpylät jalkoihini, ja tallustelin niillä veteen Ronjan seuratessa perässäni. Uitiin pitkä lenkki järven selälle. Ronja ui niin lujaa, että ilman räpylöitä en pysyisi sen perässä. Kotiinpäin kääntyessä otin Ronjan harjasta kiinni, ja uimme rantaan yhdessä. Ronja nousi rantaan syömään ja jäin vielä hetkeksi veteen sukeltelemaan. Ronja laidunsi lähellä, tunsin miten hän oli kanssani. Nousin vedestä, ja puettuani vaatteet ylleni, ravasimme yhdessä tallille, vapaina, onnellisina, yhdessä.