22.5.2018

Kaikki hevoset lepäilivät pihatossa kun saavuin tallille. Kurkistin pihattoon sisälle, näin että Ronja ja Risto seisoskelivat siellä levollisesti vieretysten. Ronja heti minut huomatessaan iloisena nosti päätään ja tuli luokseni. ”Hei rakas.” Sanoin Ronjalle. ”Mitä kuuluu?” 
Ronja seurasi minua portille, mistä päästin hänet vapaaksi pihalle.

Ronja tutki hetken pihaa ja meni sitten rantapellolle laiduntamaan. Pakkasin repun mukaan meidän retkeä varten, leipäpaloja, porkkanoita, eväsleipiä ja kypärän.

Kuljettiin pihan poikki kohti metsäpolkua. Päiväkotiryhmä oli juuri saapunut tallille vierailemaan, valtava bussi seisoi käynnissä parkkipaikalla. Ronjaa jännitti, mutta hän kuunteli minua kun olemuksellani, hengitykselläni ja vatsan pohjan rauhallani kerroin hänelle, että ei ole hätää.

Metsän poikki kuljettiin pölykankaantien halki. Talutin Ronjaa ja Ronja kulki vierelläni iloisesti korvat hörössä. Välillä pysähdeltiin evästelemään ihanaa kanervaa tai ruohotuppoja, itse napostelin mustikankukkia. Ronja kulki välillä edelläni, välillä taas vierelläni, koko ajan minun kanssani, sydämet yhdessä.

Kun päästiin syvemmälle metsään, maassa alkoi olla niin paljon käpyjä, että paljain jaloin oli vaikeaa kulkea. Ronja otti minut kannon päältä selkäänsä. Pieni ihana intiaanihevoseni! Ronjan lämmin hengitys minussa, iloiset korvat ja reipas askel. Paljaat varpaat ja auringon lämpö ihollamme, puiden tuoksu ja metsälammen peilityyni pinta. Tuntui, että sydän pakahtuu onnesta ja kiitollisuudesta.

Kotiin päin tultaessa kysyin Ronjalta: ”Ravataanko vähän?” Pitkin ohjin, pelkästään sanoin ja ajatuksin Ronja siirtyi pehmeään raviin. ”Kävellään vain.” Sanoin hetken kuluttua, ja Ronja siirtyi käyntiin. Hyppäsin alas selästä, ja kävelimme yhdessä loppu matkan takaisin tallille.

Annoin pihassa Ronjalle ruuan, jotka syötyään Ronja lähti rantapellolle. Kipossa leipäpalat valmiina kuljin rannalle. Ronja huomasi minut, ja tuli heti pellon laidasta iloisena luokseni. Riisuin vaatteet ja kuljin Ronja perässäni seuraten järveen. Ronja seurasi minua vedessä, iso kala pomppasi etäämmällä. Syötin Ronjalle leipäpaloja, ja hiljalleen kuljettiin syvemmälle. Ronja seisoskeli levollisena järvessä nauttien veden viileydestä. Lähdin uimaan syvemmälle ja Ronja jäi rantaan roiskimaan vettä jaloillaan, kellahti sitten kyljelleen, ja piehtaroi molemmat kyljet. Uiskentelin vedessä aloillani ja ihastelin pientä hevostani.

Vein leipäkipon rannalle, Ronja saisi tiskata sen, kun saisi vesileikeistä kyllikseen.